Alkuinfo
By tanja on Marraskuu 17th, 2010
In Elämää, Adoptioajatuksia
Lapsi ei ole mikään pelastaja,
ei unelma, väline tai vakuutus.
Hän ei ole pylväs, turva tai nojapuu.
Kun lapsi tulee,
hänelle pitäisi olla
vedoton, painoton, rasitteeton taikka
että hän voisi alusta asti olla
ylimääräinen ja oma
vieressä kasvava mutta vieras,
erillinen eikä osa.
Lapsen tulisi voida leijua lapsuus
ja laskeutua sitten omalle
paikalleen kuin muttolintu,
joka palaa pitkältä matkalta,
asettuu reviiriin
ja aloittaa elämäntehtävän.
- Liisa Laukkarinen -
Eilinen iltapäivä meni Pelastakaa Lapset ry:n Tiukula talossa alkuinfossa. Tupa oli täynnä pariskuntia, eri ikäisiä. Tulipa vaan ajatus mieleen, että meitä on aika paljon samalla asialla. Informaatiota tuli ja perhelomake saatiin ja sitä on tässä täytelty. Liitteitä varten on tilattu virkatodistus ja lääkärin aika, erikoislääkärin aika sattui sopivasti olemaan normikontrollina jo ensi viikolla, T-todistuksen saan sitten parin viikon päästä. Tästä alkaa se reilun vuoden kestävä miettiminen, onko meistä oikeasti tähän? Tehdään kotitehtäviä ja käydään keskusteluja. Mietitään ja pohditaan.
"Muita toivomuksia koskien lasta?" "Miksi haluatte lapsen?", kysymyksiä lomakkeesta. Perustele miksi haluat lapsen? Tätä voisi kysyä myös niiltä, joilla lapsen hankita onnistuu perinteisellä "nosto, pisto, ravistus"-menetelmällä. Miksi? Hyvä näitä on pohtia ja miettiä ja pyöritellä mielessä ja puhua ääneen. Kun kaikki kotitehtävät on tehty ja muutama vuosi odotettu niin katsotaan löytyykö maailmasta sellainen lapsi, jolle kelpaamme perheeksi? Tätä tietysti toivotaan, mutta matkassa on vielä liian monta mutkaa, että parempi olla suuremmin toivomatta ja mentävä askel kerrallaan.
3 kommenttia
Paljon onnea ja jaksamista prosessiin. Mulla on ollut ala-asteikäisestä asti tunne, että haluaisin ryhtyä kansainväliseen adoptioon. Edelleen se välillä kolkuttelee mielessä.Ainon ja mun lempikirjoja on nämä uudehkot ko. asiaa käsittelevät lastenkirjat, etenkin pikku Xing. Ainokin varmaan mielesssään odottaa, että meidän perheessä asuisi joskus myös joku pikkuxing.
No, ainakin pääsemme seuraamaan teidän matkaanne tällä pitkällä, mutta toivottavasti todella antoisalla polulla.
Kiitos kiitos. Hitaasti, askel kerrallaan ja haikaraa odotellessa. Mä luulen, että meille ei tule pikkuxingiä, ihan vain niiden koko ajan venyvien odotusaikojen vuoksi, tällä hetkellä realistinen aika on 4-5 vuotta, special needs-lapsella hieman lyhempi. Tällä hetkellä meillä puhutaan pienestä, tumma silmäisestä ja afrotukkaisesta... :) Aika näyttää... <3mä oon jo valmiiksi ihan myyty Hänelle Jollekin.
Pitkät on ajat :-(
Syöte tästä tekstistä
Recent comments