Soul Cake

Eipä sitä tiennyt tämä tyttö mihin niin kovin huonosti alkanut päivä päättyy. Tuskin olisi paremmin voinut päättyä. Vieläkin hymyilyttää. Eilen hymyilytti niin, että poskiin sattui. Hymyä ei himmennä edes se, että yks nikama selästä on ottanut nokkiinsa siitä perjantaista ja ei oikeen anna nukkua, istua, seistä tai kävellä pitkään. Ei haittaa, hymyillään vaan!

Perjantain päivä alkoi mun kohdalla jo 4:30, kun kissoilla oli asiaa yhdessä ja erikseen. Huudettiin ruokaa ja mutistiin laatikon siisteydestä, tai no muut käyttivät laatikkoa hyvinkin ahkerasti, mutta tuo meidän Miska, eihän laatikolle voi mennä jos siellä on vasemmassa takanurkassa pienet pissit, ei kukaan itseään kunnioittava kissa voi silloin istahtaa keskelle laatikkoa asioilleen. On se vaan ihana ton siisteytensä kanssa. Ja kun tätä mourua olin kuunnellut aikani, totesin olevani liian hereillä jatkaakseni nukkumista. Vaikka olin muka hereillä, niin väsytti.

Aamukahvi ja päivän lehdet, nettiversioina. Kas, U2 konserttiin olis lisälippuja ja ne maksaa 30€/kpl aika paha. No, ne on näköalarajoitteisia ja muutenkin ei niin hyvät paikat. Päätin kysyä Nörtiltä kummiskin, että oisko se valmis sijoittamaan omalta osaltaan ton 30€ tohon konserttiin. Oltiin aika monet kerrat puhuttu, että vaikka ei kumpikaan mitenkään fanita U2:sta niin ois se kiva joskus nähdä livenä, kun on se näitä isoja bändejä kummiskin ja irlantilaisia (aina plussaa mulle ) Päätettiin sitten, että jos liput saadaan niin mennään. Netti näytti loppuunvarattua, mutta Nörtti lähti R-kioskille kysymään tikettejä ja ei mennyt kauaa, kun se soitti, että mennään illalla konserttiin. Kotiin tullessaan Nörtillä oli sapuskat mukana tosta paikallisesta kiinalaisesta, joten ei muuta kun frittikanat ääntä kohti ja suuntana Helsinki.

Koska oltiin lievästi sanottuna hyvissä ajoin Hesassa, oli aikaa tapettavaksi aikas reippaasti. No, taivasteltiin ensin siinä stadikan nurkilla ja siinä liityttiin samalla One-kampanjaan. Aina voi tehdä vähän hyvää, ainakin yrittää tehdä.

Käveltiin myös Helsingin kaupungin talvipuutarhan ulkopuutarhassa. Itse talvipuutarha on remontossa aina ensi vuoteen asti, mutta mikäs siinä oli ulkona käppäillessä. Totuttelin taas pokkarilla kuvaamiseen ja alkuun ei meinannut tulla yhtään mitään...hih. Mutta kyllä se siitä sitten taas muutaman taidekuvan jälkeen lähti taas jokenkin sujumaan.

Töölönlahden rannalla nautiskeltiin päiväkaffet. Tai no, mä nautin siitä kaffesta ja Nörtti nautiskeli imkivääri-appelsiini luomulimpparista. Kahvin kaverina mulla oli ihan järjettömän hyvää suklaa-kirsikkakakkua ja Nörtillä oli grillattu patonki, joka sekin oli vallan maukasta. Aika suloinen paikka ja ihan sellainen salainen puutarha olo tuli, kun tuonne meni. Ihan keskellä kaupunkia, mutta kuitenkin niin rauhassa. Suosittelen.

Mentiin sitten aika hyvissä ajoin stadikalle, ihan vaan siksi, että siellä pääsee istumaan. Ois kuitenkin pitäny ottaa ne pehmusteet mukaan, kun ne penkit on mitä on ja se tuntuu selässä. Turvatarkastuksesta päästiin sujuvasti ja näppärästi, kun jonossa ei ollut ketään muita. Katteltiin, että missäs olis meidän katsomon portit ja mentiin sen portin luo, jossa oli katsomon kirjainta vastaava kirjain. Ystävällinen järjestyshenkilö kertoi, että ei tästä mennä B-katsomoon, kun kaikki menee tuolta samasta portista missä on tuo kamala jono. No mentiin sitten sinne hengaamaan ja kun vihdoin stadikalle vievät portit avattiin saatiin kuulla, että meidän pitäis mennä siitä portista sisään, mistä ensin yritettiin. Niih... jos portissa lukee B, niin tyhmempikin olettaa, että siitä mennään B-katsomoon, mutta ilmeisesti järkkäreille se ei ole itsestään selvää. Edellisen kerran stadikalla ei järkkäri tiennyt missä on maratonportti, joten ei tääkään oikeestaan yllättänyt yhtään mitenkään!

No, entäs ne paikat sitten? Mä en vaan voi kuin ihmetellä, että miten noi meidän huonot, halppis paikat eroaa siinä 10 metrin päässä olevista 150€ hintaisista paikoista? Mä olen jokusen kerran ollut stadikalla konsertissa ja voin vain todeta, että näiltä näköalarajoitteisilta paikoilta näin paremmin kuin kertaakaan aikaisemmin. Olin aika järkyttynyt hinta-laatusuhteesta, kun se oli kerrankin näin päin Konserttiliput oli loistava investointi siis, mutta toinen loistava investointi oli 5€ arvoiset korvatulpat. Mä olen tähän asti ollut täysin korvatulppia vastaan, lähinnä siksi, että ne kamalat vaahtomuovi (?) pötkylät ei pysy mun korvissa (lääkärin sanoin: "Kaikella kunnioituksella, mutta en ole ikinä nähnyt näin kieroja ja ahtaita korvakäytäviä!"). Nyt ostettiin hieman erilaiset ja myyjä väitti, että äänentoisto on ihan toista noiden kanssa. No, ei se ota eikä anna ajattelin. Voe jeesuksen potkukelkka... se oli niin upeaa... mitään häiritsevää ei kuulunut, ainoastaan musiikki ja laulu. Mieletöntä! En enää ikuna lähde konserttiin ilman korvatulppia.

Lämppäri oli, no, se oli lämppäri. Tekniikka oikutteli, mutta kyllä se konsertti korvasi alun myöhästymisen. Se oli hieno elämys. Toisinaan huomasin seuraavani upeita valoja täysin lumoutuneena. Toisinaan istuin silmät kiinni ja annoin musiikin viedä. Toisinaan kyyneleet valuivat pitkin poskia. Se oli häkellyttävää!

Ennen viimeistä biisiä, joka oli Moment of Surrender, Bono pyysi jokaista laittamaan puhelimen näytön päälle ja nostamaan puhelimen ylös ja muuttamaan koko stadioni Lunnunradaksi. Se oli kaunista. Kaikki oli kaunista ja hyvää...

Lisää irlantilaista musiikkia on luvassa lähitulevaisuudessa, I hope!