Avajaiset
By tanja on Toukokuu 14th, 2010
In Elämää, Lahden Kansanopiston Valokuvauslinja 2009-2010
Keskiviikkona oli sitten myös se suuri päivä, jolloin lopputyöt oli saatu ripustettua ja oli aika juhlia näyttelyn avajaisia. Olihan se hieno tunne, kun omat teokset ovat kaikkien nähtävillä. En kyllä olisi ikinä uskonut, että mun työt saisivat ihan koko seinän, mutta niin vain kävi, kun se alkuperäinen ripustussuunnitelma ei sitten toiminutkaan. Mutta hienolta näyttää ainakin mun mielestä! Ja edelleenkin olen noista kuvista hyvin ylpeä!
Ennen avajaisia meillä oli kritiikki, viimeinen sellainen. Paikalla oli kaksi opettajaa ja siinä sitten keskusteltiin jokaisen kuvista vuorollaan. Mun kuvien kohdalla keskusteltiin siitä miten hankalaa on antaa kritiikkiä noin henkilökohtaisista kuvista ja opettaja jopa totesi, että älä nyt pahastu, kun kritiikkiä tulee. Se kritiikki koski tekstejä. No, ajattelinkin, että ne tekstit noissa kuvissa jakaa ihmisten mielipiteet. On kuulemma katsojan aliarvioimista, kun kuvia selitettiin teksteillä. Toisen opettajan mielestä se, että kuvat olisivat ilman tekstiä tekisi kuvista ehkä liian itsetuhoiset. Oli miten oli, jokaisella on oikeus mielipiteeseen, joten totean vain tähän, että ehkä se on hieman valokuvaajan aliarvoimista, kun pitää pyytää ettei kuvaaja ota henkilökohtaisesti tuollaista kritiikkiä. No, mä olen aina ymmärtänyt sen, että kuvia kritiikeissä arvostellaan, ei minua henkilönä. Ja jos nuo tekstit olivat ainoa kritiikin kohde, niin eihän tässä voi olla kuin tyytyväinen
Ja siis ohimennen verrattiin Frida Kahloon, joten ihan hyvässä seurassa mennään!
Muuten avajaiset olivat kunnon menestys. Väkeä riitti, jopa tungokseen asti. Rehtori kehui, valokuvalinjan kuvien tasoa ja kovin tyytyväisenä oli moni muukin. Sain kukkia, se oli vallan mukavaa, kuten myös halaukset. Pientä purtavaa ja mehua oli tarjolla ja kun ihmisvilinä hieman helpotti alkoi kuulua skumppapullojen poksahtelua. Meidän sakki skoolasi omassa näyttelytilassa, pidettiin "puheita" ja pyyhittiin kyyneleitä ja oltiin helvetin ylpeitä meistä kaikista! Me ollaan vaan ihan helvetin hyviä valokuvaajia, me kaikki!!
Seuraavat avajaiset taitavatkin sitten olla syyskuussa ja ne on sitten ihan yksityisnäyttelyn avajaiset....
Ennen avajaisia meillä oli kritiikki, viimeinen sellainen. Paikalla oli kaksi opettajaa ja siinä sitten keskusteltiin jokaisen kuvista vuorollaan. Mun kuvien kohdalla keskusteltiin siitä miten hankalaa on antaa kritiikkiä noin henkilökohtaisista kuvista ja opettaja jopa totesi, että älä nyt pahastu, kun kritiikkiä tulee. Se kritiikki koski tekstejä. No, ajattelinkin, että ne tekstit noissa kuvissa jakaa ihmisten mielipiteet. On kuulemma katsojan aliarvioimista, kun kuvia selitettiin teksteillä. Toisen opettajan mielestä se, että kuvat olisivat ilman tekstiä tekisi kuvista ehkä liian itsetuhoiset. Oli miten oli, jokaisella on oikeus mielipiteeseen, joten totean vain tähän, että ehkä se on hieman valokuvaajan aliarvoimista, kun pitää pyytää ettei kuvaaja ota henkilökohtaisesti tuollaista kritiikkiä. No, mä olen aina ymmärtänyt sen, että kuvia kritiikeissä arvostellaan, ei minua henkilönä. Ja jos nuo tekstit olivat ainoa kritiikin kohde, niin eihän tässä voi olla kuin tyytyväinen
Ja siis ohimennen verrattiin Frida Kahloon, joten ihan hyvässä seurassa mennään!
Muuten avajaiset olivat kunnon menestys. Väkeä riitti, jopa tungokseen asti. Rehtori kehui, valokuvalinjan kuvien tasoa ja kovin tyytyväisenä oli moni muukin. Sain kukkia, se oli vallan mukavaa, kuten myös halaukset. Pientä purtavaa ja mehua oli tarjolla ja kun ihmisvilinä hieman helpotti alkoi kuulua skumppapullojen poksahtelua. Meidän sakki skoolasi omassa näyttelytilassa, pidettiin "puheita" ja pyyhittiin kyyneleitä ja oltiin helvetin ylpeitä meistä kaikista! Me ollaan vaan ihan helvetin hyviä valokuvaajia, me kaikki!!
Valokuvaaja itse näyttää esimerkkiä kuinka olla kuin iloinen idiootti! Sisällä liftaaminen kannattaa aina!
Valokuvaajat T ja T, kuvan on ottanut valokuvaaja H. Kaverikuvat ovat hyviä kuvia!
Sisällä liftaaminen siis kannattaa. Sain kyydin kotiin ja vieläpä illallisen. En tiedä olisiko ravintolan taso noussut, jos mekon helmat olisivat olleet lyhemmät. Mutta mitäpä tässä valittamaan, pitkän päivän jälkeen maistui moinen pöperökin oikeen hyvältä!
Seuraavat avajaiset taitavatkin sitten olla syyskuussa ja ne on sitten ihan yksityisnäyttelyn avajaiset....
Syöte tästä tekstistä
Recent comments