Soul Cake

Toissa yönä näin unen, hyvän unen. Siinä unessa kummitätini Leena ja minä (ja taisi siinä unessa äitikin seikkailla hetkittäin) kolusimme vanhassa autiossa talossa etsien aarteita... Talo oli kaunis ja täynnä mitä kauniimpia, vanhoja asioita. Kaapit ja vitriinit pullistelivat Arabian vanhoja astioita, yksi kaappi oli täynnä mun himoitasemaa Ruska-sarjaa ja muuta ihanaa. Sisustus oli hauskaa 70-lukuista, tai kuten nyt todetaan, hyvin retroa.

Talon puutarhan perällä oli vanha ja ränsistynyt lato, liiteri, mikä lie varasto. Kun saimme avattua rakennuksen oven, romahti rakennuksen koko yläkerta ja sieltä romujen keskeltä löytyi täydellisen kaunis puinen keinuhevonen ja ihastuttava vihreä keinutuoli. Unessa totesin, että ovat liian painavia, että ne saisi raahattua mukanaan, harmi vaan, kun ovat niin kauniita!

Valitettavasti paluu valvemaailmaan oli aika äkillinen, sillä heräsin siihen, kun eräs karvainen herätyskello rykii karvapalloa sängyn vieressä olevalle matolle. Se oli hyvä uni ja olisin mielelläni sen katselemista jatkanut vielä hieman pidempään.

Eilen sitten päätin lähteä pienelle lenkille ja onnistuin poikkeamaan kirpputorille, mitä en todellakaan usein harrasta, vaikka pitäisi. Melkein heti ovella oli minua vastassa tämä. Se ei ole vihreä, mutta se on sievä ja se on keinutuoli. Se ei ole kiikkerä ja se on sopiva tällaiselle hukkapätkälle kuin minä. Ja kun hintalapun hintakaan ei päätä huimannut, oli ihan pakko hälyyttää apuvoimia kuljetuspuuhiin.

Ensi kesänä tämä 65-vuotias kaunokainen saa uuden pintakäsittelyn, ei mitään radikaalia, mutta hieman ajattelin kohentaa kiikkustuolin ulkonäköä. Samalla tuunaan yhden lipaston, niin viihtyvät ehkä paremmin yhdessä!

Lyijykynämerkinnät tuolissa oli vallan mukava löytö!