Päivittelen, olen siis tolpillani :)
By tanja on Helmikuu 23rd, 2009
In Elämää, Elämäni Endottarena
No niin, nyt on "virallinen" sairausloma ohi. Voisin varmaan kysyä, että mikä saikku? Ei yrittäjä sellaista voi pitää, tai voi mutta kun Kelassa asiaa selvittelin tulin siihen tulokseen, että en voi. Oli aika erikoinen systeemi heillä yrittäjän sairauspäivärahan laskemiseen. Mutta kuitenkin, täällä ollaan. Olo on, no, ei hyvä mutta ei huonokaan. Kipuilen, se kuuluu asiaan ja vaikka päälle ei paljoa näy, niin sisällä on myllätty ja urakalla.
Kohtu siis poistettiin, kuten kaikki näkyvä endometrioosi, jota oli huomattavasti luultua vähemmän, mutta kiinnikkeitä olikin sitten huomattavan paljon enemmän ja niitä poistettiin vähän joka paikasta. Toipunut olen mielestäni ihan kohtuullisesti ja oikeastaan olen ollut vähemmän kipuileva kuin viime heinäkuussa, kun ensimmäinen laparoskopia tehtiin. Siitä olen kiitollinen, että pääsin Marjaleena Setälän leikkaamaksi, ei tarvinnut tehdä avoleikkausta, onneksi!
Sairaalassa oli tylsää kuten tavallista, hyvää oli se, että oli kaksi yötä kolmesta yksin huoneessa. Tuo jos mikä on ylellisyyttä! Hoitajat olivat vallan mukavia, ruoka taasen aika kamalaa, varsinkin tämä kirkas-neste-dieetti... uh... Se asia, joka ihmetytti silloin ja ihmetyttää edeleen on tämä osaston kahtiajako. Eli tuolla yhdistettiin viime syksynä synnyttäjien osasto, vai onko se synnyttäneiden osasto ja naistentautien osasto. Tuolloin aiheesta käytiin jo kovaa keskustelua, että miten onnelliset äidit ja ei niin onnelliset leikkaukseen menijät, keskenmenon saaneet tms. sopeutuvat samalle osastolle. Tuolloin vakuutettiin, että heidän pidetään mahdollisimman hyvin omilla puolilla. No, homma toimii niin, että kummallekin osastolle on omat käytävät ja naistentautien puolen ihmiset saavat ruuat huoneisiinsa, näin ei tarvitse olla päiväsalissa syömässä. Varmasti ihan hyvä järjestely, mutta mikä mua hieman otti päähän oli se, että jostain syystä naistentautien puolen käytävälle tultiin puhumaan puhelimeen ja kun itse oli aika loppupäässä tuntui, että se syvennys, josta huoneeseen tultiin sisään, oli lähinnä puhelinkoppi. Pakko myöntää, että ei kauhesti jaksanut kiinnostaa kun joku tuore isi kailottaa puhelimeen miten on opetellut vaipanvaihtoa ja kylvetystä. Kannattaisi hieman miettiä, että vaikka siellä "omalla käytävällä" ollaan onnellisia, niin toisella puolella tuollaisen kuuleminen voi olla joillekin aivan kamalaa! Juu juu, nyt mua pidetään katkerana ja kitkeränä ämmänä! En tunnusta, ihmettelen vaan, että miksi pitää tuonne tulla puhumaan, kun käytävää riittää muuallakin. Hieman kunnioitusta!
Kotona huilin sitten muutaman päivän. Olen yrittänyt touhuta jotain pientä ja vähän liikuskellakin ja onhan mulla täällä neljä kaveria, jotka pitävät huolen, että toimintaa riittää. Sami lahjoitti mulle vielä flunssan tähän samaan syssyyn ja sitä olen tässä reippaan viikon potenut kanssa. Muutenkin flunssa on kurjaa ja kun ei kunto ole vielä kohdillaan niin se on vielä kurjempaa. No, kyllä se siitä!
Tässä vielä äärimmäisen huonolaatuinen kuva, kännykällä otettu, toipilaasta ja reippaasta "hoitajasta" ![]()

-----





Recent comments